Tutkimus

Yhdyskuntasuunnittelija kohtaa koreografin

Yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintie ja koreografi, tohtorikoulutettava Simo Kellokumpu pohtivat Narinkkatorin laidalla, miten tilat vaikuttavat ihmisen olemiseen.
Teksti:
Tiia Lappalainen
Narinkkatori

Lapintie:

Tämä on tori, jossa kulminoituu monta ongelmaa meidän kaupunkisuunnittelussamme. Yksi on koko – tila on hirvittävän iso. Toinen ongelma on, ettei ole mietitty, mitä tällä torilla tehtäisiin. Esimerkiksi Wienin museokorttelissa on kahden ison museon välissä tori, jossa on taideteoksenomaisia lasikuituveistoksia. Ne mahdollistavat istumisen, makailun, jopa kokoustamisen. Narinkkatori ei tarjoa riittävästi toimintaa, joka rikastaisi olemista. Meillä oleskelua ei mielletä keskeisenä osana kaupunkia.

Kellokumpu:

Lähestyessäni taiteilijana tätä paikkaa mietin, minkälaiset mittasuhteet tässä on ja mikä on ihmisruumiin mittasuhde. Millainen kokemus minulle tästä tulee? Jos ihmisten toiminta muodostaa paikkoja, tämän paikan muoto on läpikävely.

Taiteilijana itseäni kiinnostaa Narinkkatorissa hiertymä eletyn kokemuksen ja suunnitellun tilan välillä. Minulla on tietynlainen käsitteellinen tieto torista, mutta eletty kokemus on jotain aivan muuta. Koen tästä tilasta tulevan epämiellyttävyyden kiinnostavana hiertymänä kahden olemisen muodon välillä. Voisiko toreja suunnitella niin, että ne ovat eläviä rakennuksia ja paikkoja, ei tämäntyyppisiä aukioita, jotka jäävät tyhjiksi.

Lapintie:

Olin kerran Espanjassa pienessä kylässä sunnuntaina ennen päivällisaikaa. Siellä mentiin torilla edestakaisin: lapsiperheet, vanhat, nuoret ja nuoret parit keskenään. Se oli monisukupolvinen kokemus. Kun Helsinki alkoi mainostaa, että kaupunkitilassa saa oleskella, kieltokyltin tilalla oli ”Asiallinen oleskelu on sallittu” -kyltti. Hyvällä ihmisellä on aina joku asia. Pitää olla hyödyllinen. Ihmiset, jotka kuljeskelevat, ovat aina olleet kyseenalaisia ihmisiä – joutilaita ja kulkureita.

Kellokumpu:

Kulkurit ja nomadit on liikkuvuustutkimuksen kautta todettu erilaisissa yhteisöissä ongelmallisiksi, sillä he ylittävät liikkeen ja liikkumisen rajatut tilat ja kulkevat niistä välittämättä. Rajoittamaton liike on yhteiskunnallinen ongelma.

Yksi ilmiö, jota en Helsingissä ymmärrä, ovat köydet ja karsinat. On hirveän tarkkaa, missä terassi loppuu ja alkaa ja missä saa seistä ja missä ei. Aidan sisällä voin käyttäytyä miten minua huvittaa, koska joku muu pitää huolta käyttäytymisestäni. Yksi syy siihen, miksi esimerkiksi Berliini koetaan seksikkääksi kaupungiksi on se, että julkinen tila on käytössä. Siellä on samantyyppiset säännökset, mutta hiukan rennompi suhtautuminen. Vastuu käyttäytyä julkisissa tiloissa toisia kunnioittavasti ja huomioon ottaen on aikuisella ihmisellä.

Lapintie:

Kerran Belgian Leuvenissa tarkkailin sitä, miten terassit olivat aina täynnä. Huomasin, että ne muuttuivat koko ajan. Kun terassilla oli vähemmän ihmisiä, tuoleja korjattiin pois. Koko ajan oli tunne, että terassi on täynnä. Aidat ovat täysin symbolisia. Miksei voisi valvoa muuten, jos on pakko valvoa.

Kaupunkikohteliaisuus ja tietyt kirjoittamattomat säännöt, jotka ovat edellytys mielenkiintoisten tilojen synnylle, rapistuvat. Yhtäkkiä olemme villiintyneet. Olemme omaksuneet vastuuajattelun, joka kaupunkikulttuurissa aiheuttaa sen, että kun joku keksii hyvän idean, joka ei ole normien mukainen, virkamiehet eivät anna sille lupaa, koska jos he antavat, he myös vastaavat siitä.

Lapintie:

Ihmiset tarvitsevat pieniä ja vähän inhimillisempiä paikkoja. Kansalaistori on hyvänä päivänä aika täynnä. Siihen vaikuttaa jo niinkin yksinkertainen asia kuin istumamahdollisuus.

Kimmo Lapintie

  • Filosofi, arkkitehti ja Aalto-yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori. Blogi Mahdolliset kaupungit.
  • Lempipaikka: Rantareitti Helsingin niemen ympäri.
  • ”Koen, että se on Helsinkiä parhaimmillaan. Toisella puolella on rakennettu ympäristö, toisella puolella meri.”

Simo Kellokumpu

  • Koreografi. Tekee parhaillaan Taideyliopistossa tohtorintutkintoa aiheesta Contextual Choreography.
  • Lempipaikka: Merenläheinen reitti. Ei mikään yksittäinen staattinen paikka, vaan toiminnallinen reitti.
  • ”Ja sitten on salainen mustikanpoimintapaikka, mutta sitä ei voi paljastaa.”

Kommentoi