Polemiikkia polemiikkia

Hämmentävä taide

Niin sanottu huonosti tehty taide saattaa olla paljon koskettavampi ja tulla lähemmäksi kokijaa kuin täydellisesti tehty.
Teksti:
Silja Lanas Cavada
Kuvat:
Lauri Mannermaa
Polemiikki:
säveltäjä-professori Veli-Matti Puumala ja kuvataiteilija-professori Seppo Salminen
Veli-Matti Puumala ja Seppo Salminen

Säveltäjä-professori Veli-Matti Puumala ja kuvataitelija-professori Seppo Salminen miettivät, miten taide koskettaa.

Veli-Matti Puumala: USEIN puhutaan taiteen kosketuksesta. Minun mielestäni sellainen taide, joka ei pysty koskettamaan, on ainakin osittain epäonnistunutta. Taiteen pitää herättää jokin vahva reaktio, olipa se sitten torjuntaa tai ihastusta. Yleensä jokin keskinkertainen asia ei liikuta meitä. Sen vain ohittaa. Koskettaminen on monimutkainen asia. Taiteilija kehittää ammattitaitoaan myös syvyyssuunnassa, vaikka ei välittäisi pätkääkään siitä, koskettaako hänen taiteensa vai ei. Silloin on mahdollista, että hänen taiteensa koskettaa pidemmällä aikavälillä.

Seppo Salminen: OLEN sitä mieltä, että taide ei voi olla koskettamatta. Se voi tehdä välinpitämättömäksi, suututtaa, ihastuttaa tai herättää jotakin muuta. Eri asia on, pyritäänkö taiteella tietoisesti koskettamaan vai välttämään kosketusta. Kylmänteoreettinen lähestymistapa pyrkii koskettamaan ajatuksia, ei tunteita. Silti koskettaminen on vääjäämätöntä. Taiteen päämääränä voi olla myös koskettaa tyhjyydellä.

V-MP: YRITÄN täsmentää. Voi kuulostaa jyrkältä, kun sanon, että on olemassa hyvää ja huonoa taidetta. Esteettisesti voin olla tätä mieltä. Kulttuuripoliittisesti taas en haluaisi tehdä tällaista jakoa aikana, jolloin on ihmisiä, jotka haluavat miettiä, mikä on hyvää taidetta, mikä ei – ja mitä pitäisi tukea, mitä ei.

SS: KUVATAITEESSAHAN on myös käsite huono maalaus. Käsitettä huono soitto ei sinänsä ole. Esimerkiksi dadassa tietoisesti provosoitiin ja yhdistettiin asioita, jotka eivät sopineet keskenään. Vaikutteita on otettu myös paljon mielisairaiden tai kehitysvammaisten taiteesta. Miten onnistunut teos on, sitä ei voi ratkaista vain mekaanisesti tai teknisesti. Niin sanottu huonosti tehty taide saattaa olla paljon koskettavampaa ja tulla lähemmäksi kokijaa kuin täydellisesti tehty maalaus.

V-MP: MUSIIKIN ongelma on, että se on tekemisissä vain äänten kanssa. Nykymusiikin tekijänä minulla ei ole samoja välineitä koskettaa suoraan yleisöä kuin kuvataiteilijalla. Yritän pelata ajan kanssa ja päästä sitä kautta kosketuksiin kuvitellun yleisön kanssa. Mietin miten sääntelen musiikin tiheyttä, milloin ruvetaan ohentamaan ja vähentämään. Pyrin koskettamaan aikakokemusta. Nykymusiikkiinhan kuuluu yhä olennaisempana osana myös hälyelementti. Se on yksi keino koskettaa.

SS: TOTTA! Konserttihan on myös performatiivinen tilatapahtuma. Kun uuden musiikin esityksessä otetaan ääntä ilmastointilaitteesta tai rakennetaan omat soittimet esitystä varten, lähestytään tilateosta. Silloin taiteen kosketus ei välttämättä tuo älyllistä tyydytystä vaan hämmentää tai tuottaa torjunnan.

V-MP: HÄMMENNYS on erittäin hyvä sana! Hämmennyksessä oleminen on mielestäni yksi mielenkiintoisimpia kokemuksia, mitä taidekokemuksessa voi olla. Että ei pysty heti nielaisemaan sitä, mitä kuulee tai näkee, ja se jää vaivaamaan mieltä.

SS: JUURI hämmennyksen tila on se ihmisen kasvun hetki. Taidekontekstihan on luvallinen tila tuntea hämmennystä. Keskeistä koskettamisessa on myös tuntea taiteen traditio ja muutokset. Koskettaa älyllisesti sitä aikaa. Suuri osa yleisöstähän ei tunnista vieläkään Malevitšin Mustaa neliötä taiteeksi, vaikka se on yli sata vuotta vanha.

V-MP: SE, millä aikavälillä taide koskettaa, on tosi tärkeä asia. Säveltäjänä ajattelen, että minun tekemisissäni ei olisi mitään mieltä, jos teos olisi vain tässä ja nyt, ja sitten häviäisi. Minulle ei riitä hetkellinen kosketus. Sitä ajattelee, että teos jatkaa elämäänsä toisintamisen kautta. Sen täytyy pystyä koskettamaan myös paljon pidemmällä aikavälillä.

SS: TÄSTÄ olen eri mieltä. Mielestäni taiteen kosketus ei ole vähemmän arvokasta, vaikka teos olisi lyhytaikainen. Vaikka itse kohtaaminen on loppu, kokemus voi olla kokijan kannalta hyvin merkittävä. Kohtaaminen on oman taiteenikin ydin. 80 kiloa miespuolista lihaa, siis materiaa, tekee jotakin, mieluiten on liikkumatta. Menen teoksissani likaa ja häpeää, en puhtautta ja onnistumista kohti. Suunta on aina sinne luusereiden luo, tilaan, jossa ei olla permannolla tai ketään ylempänä.

Keskustelun toimitti Silja Lanas Cavada, joka on Suomen Kuvalehden kulttuuritoimittaja.

Kommentoi