Katsaus

Oman alansa huippuja yhdistää rakkaus lajiin

Mikä yhdistää maailman parhaita muusikoita, taiteilijoita ja tieteentekijöitä? Monikin seikka, toteavat sulkapalloilija Anu Nieminen ja jazzmuusikko Jussi Kannaste. Huippuosaamiseen panostavilla aloilla on paljon annettavaa toisilleen.
Teksti:
Matti Koskinen

Sulkapalloleirillä teini-ikäinen Anu Nieminen lähti lenkille, kun muut vielä nukkuivat. Iltapäivällä hän lepuutti jalkojaan ennen harjoituksia, toiset tytöt taas valittivat vatsa­kipuja. Oli tullut syötyä liikaa karkkia.

”Löysin taannoin lapun, jonka olin kirjoittanut 15-vuotiaana. Olin listannut siihen tavoitteita lähivuosille. Piti voittaa kaikki junnukisat ja päästä SM-kisoissa semifinaaleihin ja seuraavana vuonna finaaleihin”, Nieminen kertoo Musiikkitalon kahvilassa. Kaikki tavoitteet olivat käyneet toteen.

Jälkeenpäin on helppo nähdä, että Nieminen oli jo tuolloin matkalla yhdeksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä sulkapalloilijoista. Hänellä on takanaan yli 20 Suomen-mestaruutta, neljät olympiakisat ja maailmanrankingin 13. sija.

Mutta harva pääse näin pitkälle pelkällä tahdonvoimalla. Huippu-urheilija, kuten maailmanluokan sopraano, neurokemisti tai taidemaalari, on myös huipputason koulutuksen, valmennuksen ja kasvatuksen tuote.

Eri alojen kärkitekijöitä yhdistää elinikäinen intohimo ja kehittymisen halu, pohtivat Anu Nieminen ja Jussi Kannaste.

Eri alojen kärkitekijöitä yhdistää elinikäinen intohimo ja kehittymisen halu, pohtivat Anu Nieminen ja Jussi Kannaste.

Urheilu, tiede ja kulttuuri samassa veneessä

Olympiakomitean käynnistämä huippuosaamisen kehittämisverkosto Excellence in Finland on pannut tieteen, taiteen ja urheilun edustajat lyömään päitään yhteen siinä toivossa, että eri aloilla olisi jotain annet­tavaa toisilleen.

Yliopistojen sekä taide- ja urheiluorganisaatioiden edustajat ovat tavanneet toisiaan vuoden mittaan kiihdyttämötapahtumissa. Tällainen ideoiden ristipölytys on äärimmäisen hyödyllistä, sanoo saksofonisti ja Sibe­lius-Akatemian jazzkoulutuksen johtaja Jussi Kannaste.

”Harrastan ja katson paljon urheilua ja käytän opetuksessa urheilupuolen metodeja. Soittoraamattuni on [W. Timothy Gallwayn] Inner Game of Tennis, jota suosittelen myös kaikille opiskelijoille”, Kannaste kertoo.

Kannasteen tavoin Nieminen paneutuu nykyisin uusien ja tulevien urheilijoiden koulimiseen sulkapallovalmentajana. Molemmat voi laskea huipuiksi jo sen perusteella, että he ovat onnistuneet tekemään intohimostaan päivätyön. Muuten koko ”huipun” käsite on eri aloilla hyvinkin erilainen.

Urheilussa huiput on helppo tunnistaa, sillä koko toiminta perustuu suoraan tulosten vertailuun ja paremmuusjärjestykseen. Esimerkiksi tieteessä huippututkimus tarkoittaa jotain ihan muuta. Samoin taiteessa on vaikeuksia arvottaa huippuja erotuksena muista.

”Musiikissa ei ole rankingeja. Voidaan mitata, kuka soittaa esimerkiksi nopeammin, mutta sitähän emme tee. Tekniikasta voi sanoa, että joku on toista parempi, mutta onko se sitten musiikillisesti kiinnostavaa?” Kannaste pohtii.

”Osa huippuutta on jatkuva tarve kehittää itseään.”

Huippuosaamisen kehittämisverkoston tavoitteena ei olekaan mikään yhteinen ”huippuuden” määritelmä. Mutta onko eri alojen kärkitekijöillä edes jotain yhdistävää tekijää? Ainakin elinikäinen intohimo ja kehittymisen halu, toteavat Kannaste ja Nieminen.

”Jos joku päivä tulee olo, että osaa jo kaiken, ei kannata enää jatkaa. Mutta sellaista päivää ei tule. Tanskalainen Viktor Axelsen voitti sulkapallon maailmanmestaruuden 23-vuotiaana, mutta hän on omien sanojensa mukaan vasta tiensä alussa. Osa huippuutta on jatkuva tarve kehittää itseään”, Nieminen sanoo.

”Jos tyydyt pelaamaan samalla tavalla kuin ennenkin, vastustajat ottavat sen haltuun ja luultavasti kohta rökittävät sinut. Samoin musiikissa en halua koskaan toistaa itseäni. Haluan koko ajan uudistua”, Kannaste komppaa.

Huippuosaajia kasvatetaan

Väsymätön työ itsensä kehittämiseksi on yhteinen nimittäjä, mutta pelkkä tekniikan hiominen on vasta lähtöruutu. Perustaidot voi oppia harjoittelemalla, soittamalla tai pelaamalla. Persoonallinen ilmaisu ja omat vahvuudet ovat kuitenkin huippuosaamisen todellista ainesta. Siinä opettaja voi tarjota positiivista energiaa, kannustusta ja esimerkkejä.

”Jokaisen opiskelijan pitää itse löytää oma tyyli soittaa. Tuntuisi oudolta, jos koulun pitäisi se kertoa. Mutta annamme työkalut ja sokkelin, jonka varaan opiskelija voi rakentaa juuri oman näköisensä talon, jota mikään routa ei heiluta”, Kannaste sanoo.

”Vaikka paljon pystyy käyttämään omasta kokemuksestaan, en minä voi valmentajana sanoa, että tee näin koska olen itse tehnyt niin. Toki on paljon perusasioista, jotka pitää osata, vaikka lyöntitekniikka. Valmentajan tärkeä tehtävä on antaa innostusta, rakkautta lajiin. Jos sitä ei ole, ei mikään toimi”, Nieminen jatkaa.

Osuutensa on myös muulla ympäristöllä. Polku alkaa jo kotoa, ja monen elämänkäänteen on osuttava kohdalleen, jotta tie huipulle avautuu.

Kannasteen kipinä jazziin syttyi jo ensikohtaamisesta Duke Ellingtonin musiikin kanssa. Hänestä piti kuitenkin tulla lääkäri, ja ura jazzmusiikin ammattilaisena on suurelta osin tulosta esimerkiksi opettajien ja opiskelijatovereiden oikeanlaisesta myötävaikutuksesta.

Niemisen kohdalla palava into pelata ja harjoitella vei hänet sulkapallon suurmaana tunnettuun Tanskaan ja lopulta eliittivalmentajakoulutukseen. Siellä hänelle selvisi, miten paljon ympäristö ja hyvät resurssit voivat tehdä urheilijan uran eteen.

”Tanskassa pelaajalla on takana fysiotiimi, psyykkiset valmentajat ja ravintoneuvojat. Vastustajien pelit analysoidaan, ja kun menet ulkomaille kisoihin, on ilmoittautumiset, lentoliput ja majoitukset hoidettu. Koko urani ajan olen joutunut tekemään sen kaiken itse”, Nieminen kertoo.

Resursseilla on merkitystä

Urheilu ja kulttuuri ovat Suomessa pitkälti julkisesta tuesta riippuvia aloja, ja aineelliset resurssit asettavat omat rajansa huippuosaamisen kehittämiselle. Sulka­pallo on Suomessa marginaalinen laji verrattuna esimerkiksi maastohiihtoon tai jääkiekkoon. Samaa voi musiikin puolella sanoa jazzista.

Useimmille vain julkinen rahoitus tarjoaa mahdollisuuden elää urheilulla, tieteellä tai taiteella. Miten yhä useampi urheilija ja taiteilija voisi keskittyä täysipäiväisesti osaamisensa kehittämiseen? Se on kaikkia huippuosaamisen kehittämisverkoston jäsenorganisaatioita yhdistävä kysymys, jonka suhteen on vielä paljon työtä tehtävänä.

”Helsingissäkin on kolme koulua, joissa voi opiskella jazzmusiikkia, muusikoita ja opettajia riittää. Se on hyvissä kantimissa. Mutta resurssikysymys tulee siitä, mihin me koulutamme ihmisiä”, Kannaste pohtii.

Excellence in Finland

  • Excellence in Finland tuo yhteen suomalaisen huippuosaamisen  toimijoita ja rakentaa uudenlaista toimintamallia osaamisen kehittä­miseksi Suomessa.
  • Tieteen, taiteen ja urheilun yhteisen verkoston avulla rakennetaan uudenlaista toimintakulttuuria ja rajat  ylittävää osaamisen jakamisen mallia.
  • Suomen Olympiakomitean koordinoimassa asiantuntijoiden ja tekijöi­den verkostossa ovat mukana Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Taideyliopisto, Kansallisgalleria, Radion sinfoniaorkesteri, Suomen kansallisooppera ja -baletti, Suomen Kansallisteatteri, opetus- ja kulttuuri­ ministeriö, valtion liikuntaneuvosto sekä Sitra.

Kommentoi