Provokaatio

Maailman kosketuskammoisin maa

”Toisen liha on minun elämäni kaikkein välttämättömin ja hienovaraisin vaalija.”
Teksti:
Taina Kinnunen
Kuvat:
Atte Lakinnoro

16-vuotiaana matkustin kesällä kahdeksi viikoksi Leverkuseniin Saksaan. Minut majoitti idyllisessä talossaan asustava opettajaperhe, johon kuului kaksi kouluikäistä lasta. Kummastuneena seurasin, miten vanhemmat halasivat lapsiaan aamuin ja illoin. Minua puolestaan käteltiin alinomaa. Kaikki esitellyt henkilöt koskettivat tavatessa ja erotessa, jokaisella tapaamiskerralla. Se tuntui turvalliselta.

Seurasi vastavierailu ystävyyskaupunkien välillä. Kaksi saksalaista teinityttöä saapui Ouluun. Toinen heistä majoittui minun kotiini ja toinen ystäväni perheeseen. Vanhempani nyökkäsivät junan tuomille ulkomaan eläville, ja puhuivat heille tuskin sanaakaan. Minua hävetti koko kahden viikon ajan.

Kaikki koskettivat tavatessa ja erotessa, jokaisella tapaamiskerralla. Se tuntui turvalliselta.

Tietysti tytöt eivät nähneet meidän perheenjäsenten hipaisevankaan toisiamme koko aikana. Emme koskaan tehneet niin. Vierailun ainoat lämpimät hetket olivat kovin fysikaalisia. Saunassa havainnollistin, kuinka vihdalla läimitään itseä ja toisia saunojia.

Lähtiessään tytöt ottivat vetovastuun jäähyväisiä jätettäessä ja kättelivät vanhempani. Minua nolotti entistä enemmän. Tunsin koko ruumiillani, että kosketusta välttelevä käytöksemme on häiriintynyttä. Jopa saksalaisten silmissä, vaikka heitä on usein epäilty maailman kosketuskammoisimmaksi kansaksi. On selvää, ettei tutkijoilla ole tietoa Suomesta. Varsinkaan Pohjois-Pohjanmaasta.

Taustastani huolimatta opin minäkin halaamaan ja poskisuutelemaan. Oleskelu Etelä-Euroopassa ja Yhdysvalloissa siedätti ihoani. Lyhyt mutta sitäkin kiihkeämpi suhde espanjalaiseen Juaniini siirsi ruumiini aivan uudelle kosketustaajuudelle. Hänen perheensäkin tuli iholleni.

Törmäsin akateemisissa riennoissa ruotsalaiseen mieskollegaan, joka erään konferenssin illallisilla esitti hämmentävän väitteen: ”Teillä suomalaisilla ei ole tunteita.” Tietysti loukkaannuin ja puolustauduin. Näennäisesti pidättyvän ulkokuoren alla sykkii lämmin sydän.

Enää en ole niin varma. Kenties on niin, että suomalainen sisu on tehty tunnekylmyydestä ja piittaamattomuudesta. Suomessa vanhus voi kaatua katuun ilman, että kukaan ojentaa hänelle kättään. Suomessa jopa vanhemmille pitää opettaa kädestä pitäen, kuinka lapsi otetaan syliin, kertoo haastattelemani lastenpsykiatri Jukka Mäkelä.

Kirjassani Vahvat yksin, heikot sylityksin. Otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista (Kirjapaja, 2013) kuvaan suomalaista kosketuskulttuuria. Sen aineistona ovat asiantuntijahaastattelujen ohessa eri-ikäisten suomalaisten, lähinnä naisten kirjoittamat kosketuselämäkerrat.

Varsinkin sotien jalkoihin lapsuudessaan jääneiden kertomukset ovat karuja. Vanhemmat lähestyivät lähinnä piiska kädessä. Kohtuutonta on, että monet naiset olivat avioliitossaankin kokeneet väkivaltaa. Naisiin kohdistuvan väkivallan arkipäiväisyyttä Suomessa kuvaa se, että elämäkerrassaan nainen yksinkertaisesti toteaa tulleensa kahdenkymmenen vuoden ajan toistuvaksi pahoinpidellyksi.

Kosketus välittää ja synnyttää tunteita voimakkaasti, mikä juontuu sen väistämättömästä vastavuoroisuudesta. En voi koskettaa sinua ilman, että sinäkin kosketat minua, kuuluu Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologinen teesi kuuluu. Sitä seuraillen filosofi Erin Manning kirjoittaa, miten kosketuksessa syntyy aina ennalta arvaamaton aika-tila, joka vääjäämättä painautuu syvälle ruumiin muistiin.

Kosketuksesta pidättäytyminen on toisinaan suoranaista väkivaltaa.

Vahingoittava kosketus haavoittaa pahoin. Myös kosketuksesta pidättäytyminen on toisinaan suoranaista väkivaltaa. Hyväilevä kosketus puolestaan on syvää liittoutumista, ja siksi jopa vaarallista ihojen rajoja ylläpitävälle vallalle. Kosketus on rakkauden materiaa, sosiaalista liimaa, joka liittää meidät toisiimme arkaaisella tavalla.

Apinoiden ja rottien poikasten tiedetään kuolevan ilman emonsa kosketusta. Mitä on ajateltava Suomessa asuvan turkkilaisen lääkäriystäväni kommentista, jonka mielestä suomalaiset näyttävät arkisessa olemuksessaan siltä, kuin tekisivät kuolemaa? Hän kokee kulttuurissamme kammottavana sen, että varsinkaan miehen ei ole sallittua koskettaa toista hellivästi kuin humalassa.

Suomessa miehen kuuluu ha­kea kosketuksesta lä­hinnä seksiä. Naiselle sentään uskotellaan riittävän paremmin pelkkä hellyys. Perusteluja kosketuskäyttäytymisen sukupuoliselle kahtiajaolle haetaan erityisesti evoluutioteorian ja kehityspsykologian valikoiduista painotuksista. Molemmista teorioista on kuitenkin olemassa versioita, joita voidaan hyödyntää sukupuolijaon purkamisessa. Minä suhtaudun niihin toiveikkaasti. Välttelevien kiintymyssuhteiden jatkumo on murrettava sana sanalta, ele eleeltä.

2 kommenttia

  1. Elokuva ”Härmä” on hyvä kuvaus Suomalaisuudesta. Ei turhia puheita vaan viilletään omat mielipiteet ja tunteet puukon avulla julki, kun ei osata muuten. Ja siinä kuvataan juurikin sitä ettei oikeudenmukaisuus aina voita vaikka kuinka olisi hyvä muita kohtaan. Pelko on osa Suomalaisuutta, pelätään hyvää oloa ettei vaan kylillä puhuta. Ehkä elokuva on nyky-Suomeen vähän karkea kuvaus, mutta sieltä ne perinteet tulee. Toivon mukaan pikkuhiljaa alkavat karista… Vaikka joku on sanonut että perinteitä tulee kunnioittaa…. Mutta tässä mielessä en kannata perinteitä. Iso hali lukijoille <3

  2. Taideyliopisto

    Mielenkiintoinen ajatus Lellu -65! Olet oikeassa, että Härmä -elokuvassa kuvataan mielenkiintoisella tavalla 1800-luvun Etelä-Pohjanmaata, sen ajan perinteitä ja suomalaista mielenlaatua. Sama kuvaus sopii varmasti myös muuhn Suomeen. Onneksi kaiken brutaaliuden keskellä rakkaus ja oikeudenmukaisuus voittaa lopulta. On totta, että vaikka perinteitä tulee kunnioittaa, niin jotkin perinteet on hyvä murtaa ja muuttaa. Kuten tässä tapauksessa tunteista puhumattomuus ja koskettamisen pelko.

    Onneksi perinteitä voi ja saa muuttaa. Jos haluamme muuttaa suomalaista puhumattomuuden kulttuuria, on sen lähdettävä meistä itsestämme. On uskallettava puhua tunteista ja uskallettava halata ja koskettaa läheisiä ja muita ihmisiä. Muutos lähtee meistä! 🙂

Kommentoi