Kolumni

Hitaan muutoksen iltamat

Juha Hurme kirjoittaa kolumnissaan teatterikorkeakoululaisten kanssa pitämistään iltamista, muutoksesta ja pysyvyydestä.
Teksti:
Juha Hurme

Olen kiertänyt tämän syksyn ympäri maata teatterikorkeakoululaisten kanssa pitämässä iltamia pienten paikkakuntien seurantaloissa. Näitä taloja – työväentaloja, nuorisoseurantaloja, maamiesseurantaloja, kylätaloja, valistustaloja – löytyy huollettuina, toimintakelpoisina ja ylläpidettyinä Suomesta hämmästyttävät 2 500 kappaletta. Seurantalojen tiivis verkosto kattaa aukottomasti koko tasavallan. Pytingit on rakennettu 1880–1930, jotta viihdyttäisiin ja sivistyttäisiin yhdessä.

Voiko tylsempää olla, iltamat seuran­talolla? Voi.

Ainoa pysyvä asia maailmankaikkeudessa on muutos. Voimme jäsentää muutoksen kosmiseksi, biologiseksi ja kulttuuriseksi evoluutioksi.

Kosmos kiihdyttää ja kierrättää. Aika-avaruuden ominaisuudet ovat muuttuneet jo 14 miljardin vuoden ajan. Kotiplaneettamme Maa on siitä kiva planeetta, että tänne syntyi elämää ainutlaatuisten sattumien summana neljä miljardia vuotta sitten. Koko biologinen järjestelmä perustuu keskeytymättömään muutokseen. Mikään ei pysy.

Ihmisyksilö elää muutamia vuosikymmeniä. Kirkkaalla tietoisuudella varustettu, kulttuuria valmistava ihminen on ollut olemassa 100 000 vuotta. Nämä ovat kosmisiin, geologisiin ja biologisiin aikatauluihin rinnastettuna mitättömiä lukuja.

Ihminenkin muuttuu koko ajan, muutos on ihmisapinalajimme elossapysymisen edellytys. Sadassatuhannessa vuodessa emme ole vain ehtineet juurikaan muuttua.

Siksi pysyvyys onkin kulttuurissa kiinnostavinta. Voimme vaivattomasti ymmärtää Gilgames-eepoksen ja homeerisen runouden 3 000–4 000 vuotta vanhoja ihmiskohtaloita ja juonenkäänteitä. Hätkähdyttävällä tavalla tämä maailman vanhin kirjallisuus ja oma jopa vuosituhansia suullisena perinteenä säilynyt kansanrunoutemme kuvaavat kaltaisiamme tuntevia ja sekoilevia, ajattelevia olioita.

Kyllä ihmisten maailmassa, sen puoleen, muutostakin löytyy. Olemme nopeasti muuttaneet planeettamme lähes elinkelvottomaksi ja sotkemme myös ihmisyhteisö­jemme kuvioita aggressiivisella järjettömyydellä hullunkurisiin ja murhaaviin muotoihin. Mutta tämän kaltaisten muutosten takana on äskettäin kirjoittamaan oppinut, erittäin hitaasti muuttuva ihmisapina.

Parikymppiset teatteriopiskelijat esittämässä räävittömään tyyliin syvälle historiaan poraavaa ohjelmistoa yli satavuotiaissa pikkukylien seurantaloissa: siinä formaatti, jossa räjähtävää muutosvoimaa ja iankaikkista, sitkeää pysyvyyttä esiintyi selvästi juuri sopivassa suhteessa.

Juha Hurme on teatteriohjaaja ja kirjailija. Hurme voitti vuoden 2017 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Kommentoi