Katsaus

Esityksiä ekologian keinoin

Teatterikorkeakoulussa käynnistyy syksyllä 2016 ekologiaan ja esitykseen keskittyvä maisteriohjelmapilotti.
Teksti:
Marianne Salin
Kuvat:
Riikka Hurri ja Mitro Härkönen

Katsaus1_600x370Mikä on esittävän taiteen tehtävä aikana, jota leimaa ekologinen kriisi monin eri tavoin? Tämä kysymys on puhuttanut Teatterikorkeakoulussa jo pitkään. Syksyllä 2016 siihen tarttuu englanninkielinen maisteriohjelmapilotti: MA in Ecology and Contemporary Performance eli MAECP.

”Esitystä lähdetään tutkimaan avoimena kenttänä, jolla monet voivat toimia yhdessä ilman tarkkaan rajattuja ammattikuvia. Tarkoitus ei ole opettaa vain tunnettuja traditioita, vaan kurottaa tulevaan”, kertoo ohjelmapilotin projektipäällikkö Aune Kallinen.

”Yksi keskeinen tavoite on se, että koulutamme taiteilijoita, jotka kykenevät aina uudestaan kysymään ja muotoilemaan sekä teorian että käytännön tasolla, mikä esitys on.”

Taiteiden ja tieteiden välillä

Se, että ohjelman ytimeen nousi nimenomaan ekologia, vaikuttaa jälkikäteen lähes itsestään selvältä. Päätöstä edelsi kuitenkin Maija Hirvasen kattava selvitys, joka alkoi eurooppalaisista esittävän taiteen maisteriohjelmista ja eteni Suomen erityispiirteisiin.

”Ekologiaa käsittelevä taiteellinen tutkimus on Suomessa erittäin pitkällä, ja meillä on paljon taiteilijoita, jotka liikkuvat näiden kysymysten parissa”, Kallinen sanoo. Hän ottaa esille myös Suomen sijainnin arktisen alueen ja herkän Saaristomeren äärellä.

”Tiedeyliopistoissa tehdään tasokasta tutkimusta liittyen näihin alueisiin ja kehitetään myös teknologisia ratkaisuja ekologisiin ongelmiin”, Kallinen toteaa.

Hän toivoo, että ohjelman järjestäjät ja osallistujat onnistuvat luomaan vahvat verkostot taiteiden ja tieteiden sekä eri taiteenlajien välille. Hänen mukaansa ohjelman tavoitteena on ymmärtää ja käsitellä maailmaa ennen kaikkea suhteina ja riippuvuuksina.

Teema valittu, näkökulma avoin

Kallinen vakuuttaa, että näkökulmaa ei pyritä valitsemaan opiskelijoiden puolesta, vaikka maisteriohjelman otsikko sitoo ekologian ja nykyesityksen toisiinsa.

”Opiskelijat saapuvat aiheen äärelle kukin omasta lähtökohdastaan käsin. Emme voi päättää heidän puolestaan, mitä ekologian ja esityksen ajattelu yhdessä aiheuttaa. Jotkut taiteilijat järjestävät tapahtumia ja rituaaleja, joissa surraan sitä, että kaikki meni jo. Toiset suhtautuvat ekologiseen kriisiin ainakin näennäisen tyynesti, koska sulaudumme joka tapauksessa aurinkoon muutaman miljardin vuoden päästä”, Kallinen sanoo.

Hänen mukaansa vapauksia ja uutta ajattelua tarvitaan myös päätettäessä, missä ja miten opiskelijat opiskelevat.

”Ei välttämättä opetusteatterissa tai muualla koulussa. Eikä välttämättä metsässä vaan vaikkapa laboratoriossa”, Kallinen toteaa. Hänen mukaansa olennaista on myös se, että teoria ja käytäntö kietoutuvat luontevasti toisiinsa, kuten muissakin Teatterikorkeakoulun koulutusohjelmissa.

Tunteiden kautta asiaan

Kallinen odottaa, että uuden maisteriohjelman opiskelijat uudistavat esittävän taiteen menetelmiä ja tuovat myös uusia ajatuksia elämään ekologisen kriisin keskellä – siis vaikuttavat.

”Taiteilija ei voi tehdä sitä mitä luonnontieteilijä tai ympäristöaktivisti tekee, mutta taiteilija voi tutkia, miltä ihmisistä tuntuu ja vaikuttaa sitä kautta. Taiteilijan ei tarvitse tarjota tietoa tai kertoa, mitä ihmisten pitäisi tehdä. Hän voi esittää kysymyksiä tai pyytää ihmisiä kuvittelemaan, millaisessa maailmassa heidän lapsenlapsenlapsensa elävät”, sanoo professori Peta Tait La Trobe Universitysta Australiasta.

Hänen mukaansa ihmiset kääntävät ilmastonmuutoksen tarinoiksi, joita taiteilijat voivat kenties muuttaa tuomalla esityksiinsä inhimillisen rinnalle ei-inhimillisiä tekijöitä: eläimiä, kasveja ja jopa koneita.

Kansainvälinen, kovatasoinen, moniääninen

Tait vieraili kesäkuussa Teatterikorkeakoulun järjestämässä CARPA4-kollokviossa, joka kokosi kansainväliset asiantuntijat käsittelemään ei-inhimillistä esittävässä taiteessa ja myös kritisoimaan perinteistä taiteiden ja tieteiden ihmiskeskeisyyttä. Osallistujat piirsivät siis posthumanistista viitekehystä, johon uusi maisteriohjelmakin asettuu.

Tait pitää maisteriohjelman ideaa erittäin hyvänä ja kansainvälisessäkin mittakaavassa harvinaisena. Hänellä on kokemusta ekologisen ja taiteellisen tutkimuksen yhteistyöstä omassa yliopistossaan.

”Ekologia on kuitenkin edelleen vahvimmin esillä kuvataiteissa”, Tait huomauttaa.

Hän odottaa, että uusi maisteriohjelma houkuttelee ihmisiä uudistamaan yhä määrätietoisemmin myös esittävän taiteen työskentelytapoja. Jo tässä vaiheessa on selvää, että ohjelma ainakin houkuttelee opiskelijoita.

”Ihmiset ottavat yhteyttä eri puolilta maailmaa”, Kallinen kertoo. Haussa on 6–8 opiskelijan kansainvälinen, kovatasoinen ja mahdollisimman moniääninen ryhmä.

MA in Ecology and Contemporary Performance (MAECP)

  • Haku ensi keväänä, ensimmäinen lukuvuosi alkaa syksyllä 2016.
  • Kaksivuotinen, englanninkielinen pilotti, johon valitaan 6–8 opiskelijaa.
  • Tavoitteena tiivis yhteistyö eri taiteenalojen sekä taiteen ja tieteen välillä.
  • Yksi Teatterikorkeakoulun kärkihankkeista, joilla pyritään kehittämään innostavan oppimisen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan ympäristöä.

Lehtoriksi Kira O’Reilly

  • Ekologiaan ja esittävään taiteeseen keskittyvän maisteriohjelmapilotin lehtoriksi ja koulutusohjelman johtajaksi on valittu kansainvälisesti tunnettu esitystaiteen ammattilainen Kira O’Reilly.
  • Tällä hetkellä Lontoossa työskentelevä O’Reilly on opettanut koko 2000-luvun ajan yliopistoissa eri puolilla maailmaa.
  • Suomessa hän on aiemmin osallistunut ANTI Contemporary Art Festival- ja Field_Notes –tapahtumiin.

Kommentoi