Katsaus

Esa-Pekka Salonen kaataa raja-aitoja

Taideyliopisto juhlii satavuotiasta Suomea muodostamalla yhteisen sinfoniaorkesterin newyorkilaisen Juilliard Schoolin kanssa. Orkesteria johtaa Sibelius-Akatemian alumni, kapellimestari Esa-Pekka Salonen. Salonen vierailee säännöllisesti myös Juilliard Schoolissa.

Esa-Pekka Salonen iloitsee voidessaan osallistua Suomen satavuotisjuhlintaan yhteisprojektin kautta.

– Elämme kasvavan eristäytymisen aikaa. Suomen kaltaiselle pienelle maalle on erittäin tärkeää, että teemme aktiivista kansainvälistä yhteistyötä. Yhteinen projekti maailmankuulun amerikkalaisyliopiston kanssa on sekä symbolisesti että käytännön tasolla juuri oikeanlaista toimintaa. Vaikka tämä voi kuulostaa kliseeltä, niin musiikki on kieli, jota kaikki ymmärtävät. Eri maista ja taustoista tulevat ihmiset voivat työskennellä klassisen musiikin parissa yhdessä kuin parhaat ystävät.

Juilliard on aiemminkin tehnyt yhteistyötä Sibelius-Akatemian kanssa. Esa-Pekka Salonen on työskennellyt molempien oppilaitosten kanssa, mutta vastaavaa yhteisorkesteria hän luotsaa nyt ensimmäistä kertaa. Puolet orkesterin noin 90 nuoresta muusikosta on Sibelius-Akatemiasta, puolet Juilliardista. Orkesteri esiintyy ensin Helsingissä ja sitten Tukholmassa ja New Yorkissa.

– Yhdistämme kaksi orkesteria, joilla on paljon yhteistä mutta myös omanlaisensa taustat. Se on projektin suola.

Kilpailu on armotonta

Sekä Juilliardiin että Sibelius-Akatemiaan on erittäin vaikea päästä opiskelemaan. Maailman parhaana Taideyliopistona pidettyyn Juilliardiin sisäänpääsy on todennäköisesti vieläkin vaikeampaa.

– Molemmissa kouluissa opiskelijoiden esiintymistaidot ovat hyvin korkealla tasolla. Juilliardin opiskelijat ovat hyvin kansainvälinen porukka, sillä monet ovat kotoisin Aasiasta. Vaikka Sibelius-Akatemian opiskelijoissa suomalaiset ovat enemmistönä, myös ulkomaisia opiskelijoita on paljon. Juilliardissa kaikki esittävät taiteet ovat fyysisesti saman katon alla, joten muusikot ovat enemmän tekemisissä teatteri- ja tanssitaiteen opiskelijoiden kanssa. Siksi luulen, että Juilliardissa on enemmän vuorovaikutusta eri taiteenalojen välillä kuin Helsingissä, jossa opiskelijat ovat toistaiseksi enemmän omissa ryhmissään.

Millaisella otteella kapellimestari lähestyy opiskelijaorkestereita – tarvitaanko jotakin erityistä tai esimerkiksi erityisen lempeää tapaa?

– Koska näillä nuorilla muusikoilla on poikkeukselliset tekniset taidot, heiltä voi vaatia melkein samaa kuin vanhemmilta ammattilaisilta. Suurimpana erona on, että heiltä puuttuvat orkesteri-identiteetti ja perinteet, joita ammattiorkestereilla jo on aina työkulttuurista lähestymistapoihin ja ohjelmistoon.

Kapellimestarille tämä tarjoaa tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä.

– Kapellimestarin ei tarvitse purkaa orkesterin totuttuja tapoja. Se voi olla avuksi, kun harjoitteluaikaa on rajallisesti. On aina mieluisaa, kun musiikkia voi harjoittaa ilman painolastia. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä, koska kenenkään ei tarvitse puolustaa vanhoja asemiaan. Taiteessa tilanne voisi aina olla tällainen.

Sibelius-Akatemia oli Saloselle joustava opinahjo

Salonen on valmistunut Sibelius-Akatemiasta. Hän kiittää erinomaisia opettajiaan ja vanhan oppilaitoksensa joustavuutta ja halukkuutta räätälöidä opetusohjelma hänen taitoihinsa sopivaksi. Se oli mahdollista, koska Salosen opiskeluaikoina Sibelius-Akatemia oli vielä suhteellisen pieni yksityinen oppilaitos.

Risto Väisänen piti lauantaiaamuisin edistynyttä kontrapunktikurssia vain kahdelle opiskelijalle, minulle ja säveltäjä Magnus Lindbergille. Käytännössä soitimme vuosien ajan neljällä kädellä sovituksia länsimaisista sävellyksistä A:sta Ö:hön.

Salonen muistelee hauskoja hetkiä vanhan pianon äärellä. Kaksi soitti kolmannen toimiessa kapellimestarina.

– Työnsimme kerran vahingossa pianon nurin, kun soitimme Wagnerin Lohengrinia. Tämä täysin epäakateeminen kurssi oli ratkaiseva minulle ja Magnusille, koska opimme käytännössä, mitä musiikki on. Osasimme kyllä tarpeen tullen säveltää oikeita fuugia.

Suomalais-amerikkalainen ohjelma

Yhteisen sinfoniaorkesterin ohjelmaan sisältyy sekä amerikkalaista että suomalaista musiikkia: Jean Sibeliuksen Lemminkäinen, op. 22, Steven Stuckyn Radical Light ja Salosen oma Mania.

Mania on pienoiskonsertto, jonka solistina on nuori suomalais-hollantilainen sellisti Jonathan Roozeman. Haluan todella kuulla hänen soittavan sen.

Radical Light on Salosen ystävän, amerikkalaisen Steven Stuckyn sävellys. Vuonna 2016 kuollut Stucky kuului Juilliardin opettajakuntaan.

– Steven oli yksi tärkeimmistä amerikkalaisista säveltäjistä. Hänellä oli Los Angelesin filharmonikkojen säveltäjäresidenssi koko sen ajan, jonka toimin siellä kapellimestarina. Tilasin Radical Lightin esitettäväksi yhdessä Sibeliuksen seitsemännen sinfonian kanssa, joka oli hänelle erityisen tärkeä sävellys. Stevenillä oli hyvin lämmin suhde Suomeen ja suomalaisiin säveltäjiin.

 

Kommentoi