Henkilö

Danna Nelson tuntee musiikin voiman

Bassopasunisti Danna Nelsonin tähänastisen uran hienoin kokemus oli yhteiskiertue Juilliardin opiskelijoiden kanssa.
Teksti:
Jenni Uusilehto
Kuvat:
Nita Vera
Bassopasuuna on fyysisesti vaativa instrumentti – tarvitaan paljon ilmaa, jotta soittimesta saa ulos parhaan äänen. Bassopasuuna ei ole tyypillisin instrumenttivalinta naiselle, mutta Danna Nelson ei näe siinä ongelmaa.

Musiikki merkitsee minulle niin ­valtavasti, että sitä on hankala selittää. Se on minulle paljon enemmän kuin työ. Kun kuuntelen Šostakovitšin seitsemättä sinfoniaa, joka on suosikkini, saan siitä valtavan määrän energiaa. En voi kuvitella niin synkkää päivää, suurta sydänsurua tai jännittävää esiintymistilannetta, etten­kö siitä musiikin avulla selviäisi. Löysin musii­kin koulussa ollessani kymmenvuotias. Aluksi soitin baritonitorvea, mutta pari vuotta myöhemmin vaihdoin sen pasuunaan, koska en halunnut päätyä soittamaan sotilassoittokuntaan.

Kiinnostuin Suomesta musiikin­opettajani Kari Sundströmin kautta. Opiskeltuani tarpeeksi pitkään pasuunan soittoa viikoittain hänen Marimekon verhoilla sisustetussa kodissaan tein päätöksen: jonain päivänä matkustaisin vielä Suomeen. Se päivä koitti yllättävän nopeasti. Olin jo ehtinyt hakea opiskelupaikkaa Yhdysvalloista, kun isäni rohkaisi minua hakemaan Sibelius-Akatemiaan.

Olen iloinen, että päädyin Suomeen. Rakastan liioittelematta joka ikistä päivää, jonka saan viettää Helsingissä. Suomessa päädyin vaihtamaan pääaineeni pasuunasta bassopasuunaan. Sen rooli orkesterissa on haastava, mutta samalla hyvin tärkeä.

Sibelius-Akatemia tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin moni muu koulu eikä siellä painosteta ketään, mikä voi olla joko hyvä tai huono asia. Kun onnistuu säilyttämään innokkuuden opiskelussa ja ymmärtää opiskeluajan arvokkuuden, kyseessä on paras koulu maailmassa. Kun sain kuulla pääseväni mukaan Esa-Pekka Salosen johtamaan Sibelius-Akatemian ja Juilliardin yhteiseen sinfoniaorkesteriin, olin samaan aikaan innoissani ja kauhuissani. Juilliard oli minulle se ensimmäinen tunnettu koulu, josta olin nuorena muusikkona ylipäätään kuullut ja olin hyvin tietoinen koulun ylistetystä maineesta. Jo ensimmäisen harjoituksen jälkeen sain onneksi huokaista helpotuksesta. Kaikki mukana olleet opiskelijat kannustivat toinen toisiaan. Halusimme vain tehdä parasta mahdollista musiikkia.

Juilliardin kanssa tekemämme yhteiskiertue oli hyvin antoisa, ja olen erittäin iloinen, että sain osallistua siihen. Oli mielenkiintoista päästä näkemään lähietäisyydeltä, miten kaksi minulle niin tuttua mutta toisistaan erilaista yhteisöä työskenteli keskenään. Oli hauskaa, miten Juilliardin opiskelijat pyysivät minua puhumaan suomea ja ihmettelivät, miten voin syödä niin paljon kalaa ja ruisleipää. Tekemämme kolme konserttia ovat tähänastisen urani hienoimpia hetkiä. Erityisesti mieleeni jäi Tukholmassa esittämämme Lemminkäinen-orkesterisarjan lopetus: onnistuin soittamaan sarjan lopussa minulle kirjoitetun sävelen niin kovaa, että se peitti voimakkuudellaan koko muun orkesterin.

Danna Nelson

  • 21-vuotias.
  • Kotoisin Minnesotasta.
  • Asunut Suomessa vuodesta 2015.
  • Opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa basso­pasuunan soittoa.
  • Soittanut myös baritonitorvea ja pasuunaa.
  • Oli mukana Esa-Pekka Salosen johtamassa Sibelius-Akatemian ja Juilliardin sinfoniaorkesterissa.

Kommentoi