Provokaatio

Blackface ei ole ok!

Taiteilijat ja instituutiot vahvistavat rasistista kuvastoa tekemällä taidetta ja viihdettä stereotypioiden pohjalta. Koreografi Sonya Lindfors ja aktivisti Maryan Abdulkarim keskustelevat vallasta ja suomalaisen näyttämötaiteen juurista.
Teksti:
Sonya Lindfors ja Maryan Abdulkarim

Provokaatio1_600x370Sonya: Suomalainen teatteri nojaa edelleen johonkin outoon todellisuuden jäljentämisen traditioon. Tietyt asiat ovat normaaleja, aitoja ja tosia, ja oletetun katsojan mielikuvitus riittää vain tiettyyn pisteeseen saakka.

On hämmentävää, että 55-vuotias ylipainoinen mies voi esittää ensirakastajaa, arabia, naista, vammaista tai oikeastaan ihan ketä vaan, mutta kun Henry Hanikka esitti Rokkaa Kansallisteatterin Tuntemattomassa sotilaassa 2007, siitä nousi haloo!

Maryan: Vähemmistöön kuuluva taiteilija osui roolissaan sotilaana jatkosodassa johonkin pyhään suomalaisuuden määritelmään, joka ei kykene huomioimaan ruskeita ihmisiä osana tätä yhteiskuntaa edes vuonna 2015. Rodullistetut taiteilijat eivät tunnu saavan tilaa suomalaisessa kulttuuriskenessä. He saattavat kuitenkin löytää itsensä tilasta, jossa heidän läsnäolonsa käytetään oikeuttamaan rasismi ja vähemmistöjen nöyryyttäminen.

Sonya: Tai heitä käytetään vain toiseuden representoimiseen. Kantaväestöön kuulumattomassa esiintyjässä on usein tärkeintä ulkoiset erottavat tekijät. Toiseudesta tulee henkilön tärkein ominaisuus. Miksi musta näyttelijä voi esittää vain ”mustia rooleja”? Ja jos rooliin sopivan etnisen taustan omavaa näyttelijää ei ole työryhmässä, niin miksi on edelleen ihan ok vetää teipillä silmät vinoon tai laittaa rastaperuukki päähän?

Maryan: Taiteilijoiden pitäisi tunnistaa omat etuoikeutensa valtaväestön edustajina niin taiteen kuin viihteen tuottajina samalla tavalla kuin miesten tulisi tunnistaa etuoikeudet, joita sukupuoli tuo mukanaan, ja esimerkiksi pohtia, kuka saa esittää ketä. Jos valkoinen näyttelijä esittää mustaa ihmistä  tekeytyen mustaksi, kytkeytyy se blackface-perinteeseen, joka on perustunut vallan väärinkäyttöön, sortoon ja alisteisessa asemassa olevien tilanteelle ja ominaisuuksille nauramiselle. Suomen konteksti ei nollaa blackfacen historiaa. Vähemmistöistä on tehty karikatyyreja.

Sonya: Taidekentällä on kaksi suurta ongelmaa, jotka molemmat liittyvät diversiteetin puutteeseen.

Suurin osa meidän taideinstituutioistamme, kouluista, teattereista, museoista ja muista laitoksista on todella homogeenisia – valkoisia ja keskiluokkaisia.  Täysin valkoinen taideinstituutio tuntuu olevan ”normaalitila”, jota ei aktiivisesti pyritä muuttamaan. Menin Teatterikorkeakouluun vuonna 2006, jolloin olin ainoa ei-valkoinen opiskelija. Tilanne ei ole yhdeksässä vuodessa juuri parantunut.

Diskurssi monikulttuurisuudesta, eksklusiivisista valtarakenteista ja toiseuttavista representaatioista on taideskenessä puutteellista ja usein olematonta. Näin ollen myös monelta taiteilijalta puuttuu ymmärrys siitä, miten he omalla työllään ylläpitävät eriarvoistavia valtarakennelmia tai vahvistavat rasistista tai toiseuttavaa kuvastoa.

Maryan: Vai onko kyse siitä, että ei ole halua ymmärtää tai muuttaa tilannetta? Tarvitaan kriittisempää analyysia vallasta ja sen käytöstä.

Sonya: Näyttämöllä on useita vallankäytön prosesseja. Kuka näytetään normaalina tai neutraalina? Kenet toiseutetaan? Kuka kertoo kenenkin tarinan? Mille tai kenelle nauretaan? Keneen samaistutaan? Kenen katseella näyttämölle katsotaan? Mikä on se ”oletusyleisö”, jolle taidetta tehdään? En ainakaan minä.

Maryan: Valtaa pitävillä ei tunnu olevan ymmärrystä eikä halua purkaa seksistisiä ja rasistisia rakenteita, sillä ne eivät kohdistu heihin. Rakenteiden purkamiseen liittyy pelko oman aseman menetyksestä.

Sonya: Jokaisella meistä on valtaa, ja jokainen taiteilija, joka luo jotain tähän maailmaan, tuottaa todellisuutta. Teatteri tai näyttämö ei mielestäni imitoi todellisuutta, vaan luo ja vahvistaa sitä. Parhaimmillaan näyttämö avaa utopioita, luo uutta todellisuutta, uusia olemisen tapoja ja ravistelee ympäröivää maailmaa.

Maryan: Millainen voisi olla antirasistinen feministinen näyttämö?

Sonya: Hieno kysymys! Se voisi olla sellainen, joka ei perustuisi stereotypioihin ja toiseudelle nauramiselle. Se ei toistaisi sortavia valtarakenteita. Jokainen esiintyjä sukupuolesta, etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, koosta tai kehosta riippumatta mahtuisi näyttämölle ilman että hän edustaisi toiseutta tai vahvistaisi valkoista heteronormatiivia neutraalina nollapisteenä.

Tämä utooppinen näyttämö kertoisi monimuotoisia tarinoita, eikä siihen kohdistuva katse olisi väkivaltainen, arvottava tai alistava. Se olisi hierarkiaton, huokoinen ja epätäydellinen. Itsessään riittävä. Tila, jossa erilaiset ihmiset, kehot, olemisen tavat ja kokemukset voivat olla olemassa rinta rinnan ilman vaatimusta koherenssista tai konsensuksesta.

Tuo on se kysymys, joka jokaisessa teatterissa pitäisi kysyä.

5 kommenttia

  1. ystävällinen kommentoija

    Hyvä Mirjan Abdulkarim,
    meidän pikemmin Christmas Carol – ja Morality play-perinteeseen perustuva teinien joulunäytelmäperinteemme johon tiernapojat nojaa ei ole rasistinen. Se ei ole black face-perinnettä jossa mustia halvennetaan ja pyritään tekemään naurunalaiseksi. Tarina on keskiaikainen versio joulun viattomien lasten murha-tarinasta ja siinä murijaanien kuningas on se hyvä mies, tarinan jalo sankari, yksi Itämaan viivaista miehistä, kunnioitettu tietäjä, joka on nähnyt joulun tähden joka tulee kumartamaan Kristus-lasta. Tätä ilmaistaan ilmaisulla ”Yksi herra ja kuningas murijaanein maalta ”. Herodes on se näytelmän konna, paha ihminen joka murhaa lapsia vallanhimossaan ja alistaa tämän hyvän viisaan miehen aseen avulla. Tarina on pikemminkin rasismin vastainen kuin sen hyväksyvä. Herodeksen huudahdus ”Hoo, miksi olet noin musta?” osoittaa hänen moukkamaisuuttaan ja pinnalisuuttaan ja raakuuttaan. Hän arvioi Itämaan viisaan miehen ihon värin perusteella, mikä selvästi on näytelmässä tarkoitettu olevan väärin. Näytelmän teema on vallanpitäjien pahuus ja raakuus, kun Herodes murhauttaa viattomat lapset, koska pelkää heidän uhkaavan valtaansa juutalaisten kuninkaana. Itämaan viisaat miehet kuitenkin ovat ovelampia kuin Herodes ja menevät salassa toista tietä kotiinsa niin että voi sanoa että vaikka Herodes nöyryttää ”Murijaanein kuningasta” ( mikä on vanhaa, siis keskiaikaista, suomalaista kielenkäyttöä ajalta ennenkuin täällä oli yhtään mustaa ihmistä nähty) tämä kuitenkin tavallaan selviää voittajana koitoksesta ja huijaa Herodesta. Näytelmä pohtii myös vallanpitäjien pahuutta kun Herodes pakottaa Nihtin ( sotilaan) murhaamaan puolestaan. Niin että sen merkitys on kyllä jotain ihan muutan kuin rasistinen ja se sisältää syvällistä pohdintaa vallan luonteesta. Eri asia sitten että musta henkilö on varmasti keskiajan Suomessa ollut huomiotaherättävä asia ja monet ovat menneet katsomaan näytelmää ihmetelläkseen asiaa. Mutta itse näytelmä ei ole rasistinen, pikemminkin päinvastoin ; musta mies on siinä hyvä ja viisas ja valkoinen Herodes on konna.

    Onko niin että muslimina et tunne kristittyä perinnettä? Tämä kertomus perustuu siis Ramatun tarinaan. Raamatussa ei tosin sanota että kolmesta Itämaan tietäjästä yksi olisi musta. Mutta kun perimätieto kertoo näistä tietäjistä että yksi heistä tuli Afriaksta se on ollut hyvin looginen olettamus keskiajalla. Jotkin europpalaiset perinteet ( eism ranskalainen perinne) jopa nimeävät nämä tietäjät. Jos et tunne tarinaa Itämaan viisaista miehistä, kehotan sinua lukemaan sen ja tutustumaan siihen. Se on pikemminnkin arvostava heitä kohtaan, vaikka he olivat eri kulttuurista ja eri uskontoa. Se perustuu astrologiaan ja siihen että he olivat havainneet taivaalla tähden joka ilmoitti suuren kunikaan syntymästä. Minusta tarinaa voisi hyvin käyttää hyväksi monikulttuurisuuden hyväksymisessä ja sen osoittamisessa miten ennenvanhaan eri uskontoa olevat kansat elivät rauhassa keskenään.

    Tulin siis tänne komentoimaan koska tämä linkki ol laitettu yhteystiedoksi keskustelussa jossa puhuttiin siitä miksi Tiernapojat ei ole ok ja on blacfaceiä. Nyt huomaan että ette mainitse yllä tiernapoikia. Onko siis linkki ollut hieman asian vierestä.
    Ylläolevassa kesksutelussa aihe on aika eri.

    Sanon tässä vielä että tunnen black-face tradition enkä hyväksy sitä. Mutta tiernapojat ei ole blac face- tradtiota. Se pohjaa keskiaikaiseen teininäytelmä- traditioon jossa teinit ( yliopisto-opiskelijat) esittivät Raamatun tarinoita saadakseen rahaa. Sen kieli ja sävy ovat siksi hyvin arkaaisia. Minusta olisi sääli jos tämä muisnaisjäänne häviäisi, varsinkin kun siinä ei sanota mitään pahaa.

  2. ystävällinen kommentoija

    Haluaisin vielä huomauttaa että Suomella ei ole koloniaalista historiaa, eikä Tiernapojat ole rinnastettavissa Svarte Pieteriin tai Yhdysvaltojen black face- traditioon, koska mitään siirtomaita ei meillä koskaan ole ollutkaan. Pikemminkin olimme itse siirtomaa, ensin Ruotsille ja sitten Venäjälle. Mutta varsinkin Ruotsille. Venäjä myönsi meille autonomian, eikä juuri harjoittanut etinistä ja taloudellista hyväksikäyttöä, kuten Ruotsi teki.
    Koska Suomella ei ole koskaan ollutkaan siirtomaita, ei ole perusteltua väittää että kyseessä olisi ollut sorretun kansanosan jäsenelle nauraminen. Esim orjille tai siirtomaaisännän alistamalle alkuperäisväestölle, kuten black face- traditio teki.
    Päin vastoin, kuten olen sanonut , kyseinen näytelmätraditio edeltää ajallisesti siirtomaakautta usealla vuosisadalla.
    Tuon tämän asian esille, koska vääristä asioista syyttäminen ja epäreilusti suomalaisen tradition kimppuun käyminen tekee antirasismin asian – jota lämpimasti kannatan – vaikeammaksi, koska se herättää vihamielisyyttä suomalaisissa ; vihamielisyyttä, ei siksi että he vastustaisivat antirasismin asiaa, vaan siksi että syytös on väärä.

  3. Jouko Maijala

    Hienoa, nimimerkki Ystävällinen kommentoija !
    Selitit oivallisesti Tiernapoikien taustan sitä tuntemattomalle maahanmuuttajalle. Juuri noinhan se menee. Tämä historiallinen laulunäytelmähän on tullut keskiajalta Saksasta Suomeen Ruotsin kautta, vaikka samaa Ruotsiahan me tuohon aikaan olimme.

    Miellyttävää Joulua ja Uutta Vuotta 2018
    toivottaa
    Knihti Oulun Tähepoisidest, joka esittää Tiernapoikia VIROKSI.

  4. Asdf Asdfsson

    ”On hämmentävää, että 55-vuotias ylipainoinen mies voi esittää ensirakastajaa”

    Ns. fat shaming on näköjään feministien piireissä ihan ok, kun kyse on miehestä? Toisaalta feminismissä harvoin kyse onkaan johdonmukaisuudesta, kunhan vaan toistetaan samoja muualta opeteltuja jo inflaation kokeineta fraaseja, kuten heteronormatiivisuus, valkoinen cis, sorto yms.

  5. Mitä konkreettisia ehdotuksia teillä Sonya ja Maryan on taiteilijoille, jotka ”ylläpitävät eriarvoistavia valtarakennelmia tai vahvistavat rasistista tai toiseuttavaa kuvastoa”?

Kommentoi