Skenaario

Atso Almila toivoo kansalais­rauhaa

Kansalaissodasta on kulunut sata vuotta, ja yhteiskunnan yhtenäisyys rakoilee taas. Purettavaa on niin menneisyyden traumoissa kuin tämän päivän jännitteissäkin. On aika julistaa ja rakentaa kansalaisrauhaa, sanoo Sibafestin taiteellinen johtaja Atso Almila.
Teksti:
Matti Koskinen
Perhe rannalla Seurasaaressa, taustalla soutuvene, 1917.

Perhe rannalla Seurasaaressa, taustalla soutuvene, 1917.

”Ensin oli Sibeliuksen 150-vuotisjuhla 2015. Sitten Sibelius-Akatemian toiminnan satavuotisjuhlavuosi 2016. Vuonna 2017 on Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi — ei siis Suomen satavuotisjuhla, kuten usein sanotaan. (Missä maassa Topelius asui, jos ei Suomessa?)

Vuonna 2018 tajuntaan pamahtaa selkeänä ajatus, että kansalaissodan tapahtumista on kulunut tasan sata vuotta. Onko meillä kanttia nostaa kissa pöydälle ja käsitellä tuota ajan­jaksoa ja tapahtumia, jotka ovat vielä pitkälti kipeä paikka?

Vuoden 2018 Sibafestin teema kytkeytyy historialliseen kansalaissotaan, mutta ei vain siihen. Olen aina ollut sanoilla leikkijä. Kun etsin vastakohtaa kansalaissodalle, loksahtivat palaset paikalleen kuin itsestään. Kansalaisrauha, tai nyky­aikaan sopivasti #kansalaisrauha.

Yhteiskunnan pyörä on täynnä jännitteitä ääripäiden välillä. Eri akseleiden vastakkaisissa päissä ovat naiset ja miehet, nuoret ja vanhat, muualta tulleet ja tämä ihmeellinen ryhmä, joka kuvitellaan ’kantasuomalaisiksi’.

1950-luvulla syntyneenä pelkäsin pikkupoikana kylmää sotaa. Isäni oli journalisti, kotiimme tuli paljon sanomalehtiä, ja olin jo pienenä pitkälti tietoinen maailman tapahtumista. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten äkkiä viattoman tuntuinen kina voi eskaloitua vihollisuuksiksi.

Sibafestin tarkoitus on esitellä Sibelius-Akatemian toimintaa mahdollisimman laajasti ja yrittää saada esiin kaikki osastot, sekä opiskelijat että opettajat. Onko meillä taiteilijoilla keinoja yrittää saada siltoja rakennetuksi?

Yksi kuuluisa esimerkki on argentiinalais-israelilaisen kapellimestari Daniel Barenboimin orkesteri, jossa palestiinalaiset ja israelilaiset muusikot soittavat yhdessä. Ihmisille tekee todella hyvää olla yhdessä tekemisissä musiikin kanssa. Hyvin erilaiset ihmiset huomaavat nauttivansa samoista asioista ja laulavansa yhdessä.

Sibafestissä #kansalaisrauha-teema näkyy ja kuuluu muun muassa kysymyksissä taiteilijan roolista tilanteessa, jossa oma kansa käy sotaa. Siihen liittyy kolme mielenkiintoista esitystä. Säveltäjistämme Toivo Kuula rähinöi itsensä hengiltä omien puolella Viipurissa. Leevi Madetoja sävelsi haikeaa muisto­musiikkia sodassa kuolleelle veljelleen. Hänen toinen sinfoniansa täyttää ensi vuonna niin ikään sata vuotta. Oskar Merikanto oli kansalaissodan aikaan 50-vuotias ja uransa kukkuloilla. Hän ei tietääkseni ottanut kantaa, vaikka oli parikymmentä vuotta aikaisemmin säveltänyt Työväen marssin.

Kansanmusiikkipuolella yritämme kannustaa myös maahan­muuttajia ja tuoda esiin heidän musiikkiaan. Kuoronjohdon opiskelijoiden konsertin teemana on rauha. Kimmo Pohjonen ja Heikki Laitinen ovat päivittäneet huippusuositun Murha­balladit-ohjelmansa. Tavoitteena on esitellä myös marginaaleja ja ruokkia yleisön uteliaisuutta.

Tavoitteena on myös osallistua keskusteluun. Onnistummeko klassisina muusikkoina ja jazztaiteilijoina ottamaan yhteiskunnallista näkökulmaa?

Sata vuotta sitten sodimme veli veljeä ja sisko sisarta vastaan. Voisimmeko nyt liittää kädet yhteen ja elää ihmisiksi keskenämme? Siihen Sibelius-Akatemian koulutuksen ta­r­jo­ama aarreaitta on hyvä keino ja Musiikkitalo hyvä paikka.”

Atso Almila, kapellimestari, Sibafestin taiteellinen johtaja.

Sibafest 27.1.–3.2.2018 Musiikkitalossa.

Kommentoi