Provokaatio

Rajat suojelevat etuoikeuksia

Koreografi Sonya Lindfors ja vapaa kirjoittaja Maryan Abdulkarim keskustelevat maantieteellisistä ja kulttuurisista rajoista, sekä vallasta rajata jotkut ulos.
Teksti:
Sonya Lindfors & Maryan Abdulkarim

57th Venice Biennale 2017; Research pavillion; IssueX; University of The Arts HelsinkiSonya: Mediassa käytävä keskustelu rajoista vahvistaa ajatusta vastakkainasettelusta ja ulkopuolisesta uhasta, mutta keitä rajat todellisuudessa suojelevat tai mitä me oikeastaan pelkäämme? Mitä me puhumme kun puhumme rajoista?

Maryan: Maantieteelliset rajat rajaavat ulkopuolelleen minun näköisiäni ruskeita ihmisiä. En ole koskaan kokenut, että rajat olisivat suojelleet minua. Mulle rajat edustavat teräviä piikkilanka-aitoja, koiran kanssa siirtolaisia etsiviä rajavartiota, pelkoa ja uhkaa. Viime vuonna olin seuraamassa Rajat kiinni -mielenosoitusta. Siellä oli pieni lapsi, jolla oli vaalea letitetty tukka ja kädessä sydämen muotoinen kyltti, jossa oli teksti “rajat ovat rakkautta”. Se kylmäs mua. Ajatus tuon kyltin takana ja sen asettaminen pienen lapsen käsiin.

S: Mua Suomen rajat “suojelee ulkopuolisilta uhilta”, mutta samalla voin ostaa lennot netistä ja matkustaa mihin maailman kolkkaan tahansa, koska mulla on Suomen passi, joka avaa kaikki portit. Vaikka mun ruskeus johtaa haasteisiin, kuten toistuviin “random checkeihin”, rajat harvoin pysäyttää mut kokonaan. Tosin mulla on myös suomenruotsalainen sukunimi.

M: Eurooppalainen suhtautuminen rajoihin ei ole ainoastaan kolonialistinen vaan myös epälooginen. Meille muka kuuluu vapaus nauttia globalisaation parhaista puolista, pohjoismaisesta vauraudesta, matkustelusta, ruuista, halvasta kulutustavarasta, kulttuurista… Kaikkien ovien pitäisi olla meille auki. Me haluamme kaiken, mutta toisinpäin se ei olekaan yhtä itsestään selvää.

S: Länsimainen vaurautemme, jota rajoilla suojellaan, rakentuu pitkälti sen varaan, että jossain muualla asiat ovat huonommin. Työstä saa huonompaa palkkaa, tehdään pidempiä päiviä, ihmisten ja eläinten oikeuksia tallotaan ja ilmastonmuutoksesta tai saasteista ei välitetä.

M: Niin, tavallaanhan me osallistumme moderniin orjatalouteen.

S: Nationalistisessa kiihkossamme unohdamme usein, että maantieteelliset rajat ovat fiktiivisiä! Ne ovat luonnottomia sopimuksia ja muuttuvat jatkuvasti. Eurooppa näytti parisataa vuotta sitten aivan toiselta kuin nyt. Mä usein mietin, kuinka vuonna 1884 Länsimaat “jakoivat” Afrikan keskenään ja sopivat siitä, miten rajat vedettäisiin. Ne joilla on valtaa vetävät rajoja, ja rajat jakavat kansoja, kansakuntia ja jopa perheitä.

M: Musta tuo on todella tärkeä pointti! Nää fiktiiviset rajat ovat määrittäneet mun henkilökohtaisen historiani kautta mua, historiaani ja nykyisyyttäni.

S: Maantieteellisiin rajoihin liittyy vahvasti pelon lietsominen. Meillä on Suomessa maata, ikääntyvä kansa, tyhjeneviä kaupunkeja ja puute työvoimasta. Mutta me pelkäämme, että joku muu tulee jakamaan resurssejamme, emmekä halua myöntää itsellemme, että meidän vauraus rakentuu muiden köyhyydelle. Me emme halua luopua saavutetuista etuuksista, uskomme että ansaitsemme voida paremmin kuin tuo “ruskea toinen rajojen ulkopuolella”. Valkoisuus määrittää meidän ihmiskäsitystä, ja sitä mitä pidämme hyvänä, kauniina, sivistyneenä. Tästä päästään hyvin siirtymään abstraktimpaan tai teoreettisempaan keskusteluun rajoista, rajapinnoista ja siitä miten rakennamme merkityksiä. Toiseus rakentuu vasten oletettua normia. Eli vaikka koen itseni suomalaiseksi, niin kauan kuin suomalaisuus lähtökohtaisesti rajautuu valkoisuusnormin mukaan, olen tuomittu toiseuteen tässä kontekstissa.

M:  Mä olen joutunut tosi paljon pohtimaan omaa identiteettiä ja suhdettani suomalaisuuteen. “Mä oon tamperelainen” ei aina riitä.  Etnisesti olen somali ja kansallisesti suomalainen, mutta onko tossa edes järkeä? Tuntuu oudolta kirjoittaa näin. Mä en tarvitse itse näitä kategorioita.

S: Meillä on käsittämätön tarve tietää, mihin kategoriaan asiat pitää laittaa. Haluamme tietää sukupuolesi, kansalaisuutesi, kielesi, työpaikkasi, luokkasi ja etnisen taustasi, jotta voimme asettaa sinut oikeaan lokeroon.

M: Michael Jackson sanoi yhdessä haastattelussa, että hän on musta mies. Tämä oli aikana, jolloin hänestä puhuttiin “mustaksi syntyneenä miehenä, joka oli muuttunut valkoiseksi naiseksi”. Kuitenkin Jacksonin oma kokemus sukupuolestaan ja identiteetistään oli muuttumaton senkin jälkeen, kun hänen fyysinen olemuksensa kävi läpi radikaaleja muutoksia.

S: Joo Michael Jackson on super kiinnostava suhteessa rajoihin, mustuuden ja valkoisuuden dikotomiseen suhteeseen ja essentialismiin. Mä olin jotenkin pitkään tosi ärsyynyty tosta “it does’n matter if your black or white” – kelasta, koska se ei vastannut mun kokemusta. Kyl sillä on väliä. Mutta samalla Jackson on mun tietääkseni ainoa musta mies, joka on onnistunut ylittämään valkoisuuden rajan. Jackson on rakenteellisella tasolla kumouksellinen hahmo, sillä hän onnistuu asuttamaan sekä mustuutta että valkoisuutta, ja täten purkamaan niiden vastakkaisuutta.

M: Ei vaikka me tarvitaan kategorioita ja “rajoja” maailman hahmottamiseen, meidän pitäisi jatkuvasti muistaa, että ne ovat kulttuurisia sopimuksia. Ne eivät ole välttämättä todellisia, vaikka niillä on todellisia vaikutuksia. Voidaksemme muuttaa, uudelleen neuvotella tai rikkoa kategorioita tai ylittää rajoja, meidän pitää ymmärtää niiden rakentuneisuus.

S: Niinpä! Tämä on myös asia, jota tällä hetkellä tutkin näyttämökontekstissa.  Kuinka vähän yhteisiä rajoja, kategorioita ja sääntöjä tarvitsemme, jotta voisimme elää rinnakkain erilaisina, mutta samanarvoisina?

Kommentoi