Skenaario

Elämän ja kuoleman imagot

Kuolema on pelottava asia, siksi on luonnollista, että suojaudumme siltä kieltämällä koko asian.
Teksti ja kuvat:
Petri Kaverma
57th Venice Biennale 2017; Research pavillion; IssueX; University of The Arts Helsinki

Taiteen, filosofian ja myös uskonnon polttoainetta on, ettemme tiedä varmaksi, mutta voimme kuvitella ”sen” tai ”jonkin” olemassaolon. Voimme kuvitella myös kuolemamme, vaikkemme tiedä siitä mitään. Kuolema on pelottava asia, siksi on luonnollista, että suojaudumme siltä kieltämällä koko asian.

Tutkimuksen tehtävänä on tuoda piilossa olevat asiat tai vaietut ilmiöt näkyväksi yleiseen keskusteluun. Aina tämä ei ole helppoa eikä ilmiöiden parissa liikkuminen ole aivan vaaratonta. Tutkija voi joutua hankalaan asemaan, jos hän tuo esille syvempää tietoa tai ymmärrystä tällaisten ilmiöiden toimintamekanismeista ja niiden ymmärtämisestä. Tutkijan täytyy mennä lähelle tutkittavaa teemaa, ja joskus saattaa käydä niinkin, että tutkimuskohteeseen liittyvä stigma voi tarttua häneen ja hänen tekemäänsä tutkimukseen.

Taiteellisen tutkimukseni lähtökohtana on kuoleman kuvasto, joka on juuri tällainen hankalasti siedettävä ja artikuloimaton teema. Kyseessä on tutkimusasetelma, jossa ilmiön puuttuminen tai siitä vaikeneminen viittaa siihen, että sitä on tarpeen tutkia. Teemaa on toki käsitelty viime aikoina monissa tutkimuksissa, ja myös muilla elämän ja arjen alueilla. Tästä huolimatta kuolemalla ei ole juuri sijaa arkisessa havaintoavaruudessamme, vaikka kuolema koskettaa meitä kaikkia. Tietoisuus elämän päättymisestä on meidän kaikkien inhimillistä perustietoisuutta.

Kuoleman kuvasto perustuu Suomessa pitkälti kristilliseen perinteeseen, joka on tavattoman traditionaalinen ja kuiva. Kirkon ja ihmisten maallistumisen myötä tilalle ei ole tullut juuri muuta kuin hautaustoimistojen tarjoama kuvasto, samalla kun ihmiset etsivät uusia rituaaleja aikansa eläneiden tilalle. Ratkaisu saattaisi löytyä taiteesta, joka voi tuottaa laadukkaita visuaalisia elementtejä kristinuskon jättämään tyhjiöön.

Tutkijan tulee löytää oikeat tavat lähestyä teemaa, jotta sitä voitaisiin tutkia. Osallistuva havainnointi tarkoittaa, että projektissa tuotetaan konkreettisia produktioita, joiden kautta tutkimuskohdetta tarkastellaan.

Elämän ja kuoleman imagot -tutkimuksessa kuoleman teemaa käsitellään produktiolla, joka yhdistää taideteoksen ja hauta-arkun. 2,2 metriä kertaa 1,5 metriä kokoiseen puulevyyn maalataan taideteos ja maalaus ripustetaan seinälle tai sitten se toimii lattialla kolmiulotteisena veistoksena. Teoksen voi myös integroida osaksi arkkitehtuuria, seinään tai vaikkapa lattialle, jolloin ajan ja kulumisen merkit jäävät osaksi teosta. Kun aika jättää teoksen omistajan, kehyksestä irrotetaan hauta-arkun osat, kootaan ne arkuksi ja haudataan vainaja taideteoksessa. Jäljelle jäävä kehikko on itsessään teos ja samalla muisto kuolleesta läheisestä.

Hankkeessa kehitetään laaja-alainen tuoteperhe yhdessä muiden taiteilijoiden, suunnittelijoiden ja muotoilijoiden kanssa. Toimintaa varten ollaan käynnistämässä myös web-palvelu, josta voi tilata taiteellisesti korkeatasoisia mutta kohtuuhintaisia hautaamiseen liittyviä esineitä hautausvaatteista tuhkauurniin. Lisäksi palvelu tuo myönteisellä tavalla esille kokemuksellista tietoa kuolemasta avaamalla julkisen foorumin keskustelulle sekä järjestämällä teemaan liittyviä työpajoja, tapaamisia ja seminaareja.

57th Venice Biennale 2017; Research pavillion; IssueX; University of The Arts Helsinki

Petri Kaverma yhdistää tutkimuksessaan ruumisarkut ja taiteen tekemisen.

Kommentoi